Luettuani erään kehollisuutta käsittelevän teoksen, Laura Mannilan kirjoittamana, innostuin heti sen alkusivuista. Niistä löytyi opintoihini liittyviä kehoterapian varhaisia käsitteitä, jotka osoittautuivat yllättävän ajankohtaisiksi myös tämän päivän ajattelumalleissa. Tämä herätti huomioni erityisesti siksi, että nykyinen yhteiskunta ja ympäristö ohjaavat meitä voimakkaasti suorittamiseen. Ihminen mukautuu helposti joukon rytmiin ja tapaan toimia, vaikka se ei olisi hermoston tai yksilöllisen toimintatyylin kannalta paras mahdollinen. Kun ihminen kiinnittyy suorittamisen kulttuuriin, siitä on vaikea irrottautua. Yksilöllisyydelle ei tällaisessa mallissa juuri jää tilaa, sillä massan ohjailu toimii paremmin, kun kaikki käyttäytyvät samankaltaisesti.
Tämä kytkeytyy suoraan opetukseen. Ammatillisen opettajan opintojeni aikana korostui ajatus siitä, että tiimityö on kaikille paras ja tavoittelemisen arvoinen tapa oppia. Opetuksessa tuodaan vahvasti esiin malli, jossa yhteinen työskentely ja yhdessä tekeminen nähdään usein tehokkaimman oppimisen perustana.
Kaikille tiimityö ei kuitenkaan ole luontainen tai palauttava tapa toimia. Osa oppijoista ja ammattilaisista väsyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, eikä heidän hermostonsa lataudu ryhmätilanteissa, vaan pikemminkin kuormittuu. On henkilöitä, jotka työskentelevät mielellään rauhassa, itsenäisesti ja omassa tahdissaan. He osallistuvat yhteiseen toimintaan harkiten, usein vasta sen jälkeen kun ovat saaneet käsitellä asioita omassa rytmissään. Tällainen toimintatapa on hermostollisesti täysin oikea ja luonnollinen heidän kannaltaan.
Tämä on selkeä esimerkki siitä, miksi yhden ja saman toimintamallin pakottaminen kaikille ei toimi. Neurotieteellinen tutkimus tuo jatkuvasti lisää ymmärrystä siitä, kuinka erilaisia ihmiset ovat hermoston toiminnan, vireyden säätelyn ja palautumisen näkökulmista. Näitä kysymyksiä pohdin opettajaopinnoissani: opettajat ohjaavat lapsia ja nuoria varhaiskasvatuksesta ammatillisiin opintoihin saakka, mutta harvoin pysähdytään todella pohtimaan, kuinka erilaisia oppijat hermostollisesti ovat.
Tämä oivallus avasi minulle uuden näkökulman sekä omaan toimimiseeni että siihen, miten opetuksessa ja laajemmassa yhteiskunnassa helposti korostetaan yhdenlaista toimintatapaa, vaikka neurobiologinen todellisuus on paljon monimuotoisempi.
Ulla Ollikkala
Psykofyysinen fysioterapeutti, AmO, palautumiskouluttaja, CBT-I unettomuusterapeutti
Email: ulla.ollikkala(@)gmail.com
Ullan löydät Tampereen Flexiosta www.flexio.fi
Artikkelikuva: Anne Toivonen @anne_toivonen