Hermoston tehtävä on mm. kuljettaa tietoa kehosta aivoihin ja aivoista kehoon. Tämä toiminta sisältää kehon tietoiset ja automaattiset toiminnot, kuten liikkeet (motoriikka), kognitiiviset prosessit (ajattelu, oppiminen, kommunikaatio ym.) sekä tunteet ja niiden säätelyn. Kun nämä osa-alueet toimivat hyvin, tämä mahdollistaa aivojen, aistien, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän tietoisen ja tiedostamattoman yhteistyön.

Stressi on osa elämää. Nämä sensomotoriset toiminnot ohjaavat myös sitä, miten kykenemme hyödyntämään psykofyysisiä voimavarojamme haastavissa elämäntilanteissa. Suurin osa aivoihimme tulevasta informaatiosta on ei-tietoista. Aivot vastaanottavat jopa kolme miljardia bittiä informaatiota sekunnissa, ja tästä vain 50 bittiä saavuttaa tietoisen tajunnan. Näin ollen erilaiset tiedostamattomat prosessit ohjaavat toimintojamme ja reaktioitamme, halusimme tai emme.

Sensomotorisilla reflekseillä on suuri vaikutus tähän kaikkeen. Niistä riippuu mm. se, miten kykenemme hyödyntämään luontaisia voimavarojamme ja vahvuuksiamme. Primitiivirefleksit ovat osa refleksien perhettä, ne ovat varhaisimpia refleksejämme, joita tarvitsemme elämämme alussa psykomotorisen kehityksen mahdollistumiseksi. Yleensä ne ns. integroituvat eli kypsyvät pois tietyssä kehitysvaiheissa, mutta joillakin osia niistä saattaa jäädä vallalle haittaamaan elämää. Kyse ei kuitenkaan ole patologiasta, sairaudesta, vaan kehon ja mielen toimintaa haittaavista ei-tietoisista strategioista.

Sensomotorinen epätasapainotila

Tällainen haitta ja kuormitusherkkyys voi näkyä esimerkiksi oppimis-, keskittymis- ja suunnittelukyvyssä, stressinsäätelykyvyssä sekä hermo-lihastoiminnan ei-tarkoituksenmukaisessa toiminnassa (liiallinen kehon jäykkyys tai velttous, epätarkoituksenmukaiset liikemallit ja kömpelyys, koordinaatiovaikeudet jne.). Kehollisesti nämä tekijät voivat altistaa meitä kivuille ja loukkaantumisille.

Muita tyypillisiä merkkejä sensorefleksien integroimattomuudesta ovat mm. vaikeudet päättelyssä ja matemaattisessa ajattelussa, luetun tekstin tai kuullun ymmärtämisessä, ajan tajun ja rytmin tunnistamisen vaikeutena, silmä-käsi-koordinaation haasteina ja silmien nopeana väsymisenä, huonona tasapainona, kehon puoliskojen yhteistyön haasteina sekä erilaisina psykososiaalisina haasteina, alisuoriutumisena ja vaikeutena tunteiden säätelyssä.

Päälle jääneet refleksit kuluttavat sekä kehon että mielen voimavaroja ja saattavat ilmetä vaikeuksina myös vuorovaikutussuhteissa, Nämä tekijät lopulta rajoittavat yleistä jaksamista ja estävät yksilöä saamasta käyttöönsä kaikkia hänellä jo olemassa olevia sisäisiä voimavarojaan.

Sensomotoriset refleksitestit

Refleksien testaus sisältää lyhyen tai pitkän alkukartoituksen sekä aluksi yleisimmin ilmenevien refleksien kartoituksen (sekä primitiivi- että ns. spastiset refleksit). Tähän menee aikaa noin 15-20 minuuttia, ja ensimmäisellä 60 minuutin käynnillä käymme lisäksi yhdessä läpi löytyneiden integroitumattomien refleksien merkityksen ja suunnittelemme tähän perustuvan kuntoutusohjelman. Kuntoutusohjelma sisältää sekä terapeutin tekemiä hoitoja (yleensä tarvittava määrä on 4-8 käyntiä), kotiharjoitteiden ohjausta sekä tarvittavat uusintatestit. Tarvittaessa testataan myös harvinaisemmat refleksit.

Esimerkkinä Moro-refleksi:

Moro-refleksi aiheuttaa arkuutta, hyökkäävyyttä, säpsähtelyä ja impulsiivisuutta. Henkilö saattaa esimerkiksi suuttua nopeasti ja unohtaa asian samantien. Moro saattaa aiheuttaa pelkoja ja liiallista herkkyyttä. Jos Moro-refleksi on päällä, se voi näkyä haastavissa tilanteissa myös niin, ettei hän kykene saamaan itsestään irti sitä, mihin hänellä todellisuudessa olisi kykyjä.

Osalla traumaperäisellä stressihäiriöllä oireilevista on Moro-refleksi voimakkaan aktiivinen. Refleksiä kuntouttamalla eli saamalla se pois päältä (tai vain lievästi aktiiviseksi) voidaan vaikuttaa kyseisiin traumaoireisiin, kuten vähentämään pelkotiloja, säpsähtelyä ja jatkuvaa ylivireystilaa.

Refleksien merkitys yleisesti stressin, tunteiden ja kivunsäätelyssä

Keskushermoston toimintaan kuuluva sympaattinen eli stressireaktio on meille tarpeellinen järjestelmä, jotta selviydymme haastavissa tilanteissa. Pakene-taistele -moodi saa meidät nopeasti toimintakykyisiksi, mutta pitkittyessään elimistön sietokyky alkaa nopeasti alentua aiheuttaen mm. matala-asteista tulehdusta ja immuunipuolustuksen heikentymistä.

Pitkittynyt stressi näkyy erityisesti lihasjännityksinä ja -kireyksinä ja sitä kautta kipuina, unettomuutena, negatiivisina tunne- ja ajatuskehinä, joita on vaikea katkaista ja jopa muisti- ja oppimisongelmina.

Aistien, aivojen ja hermolihasjärjestelmän toiminta samalla häiriintyy, ja tällaisessa tilanteessa mahdolliset päällä olevat refleksit alkavat tulla herkemmin pintaan, näyttäytyen ylempänä luetelluin oirein, päällä olevasta refleksistä riippuen. Tämä kaikki tapahtuu automaattisesti, eli tähän emme kykene tietoisesti vaikuttamaan. Aivot kuormittuvat yhä enemmän ja vaarana on vakavan uupumistilan, burnoutin kehittyminen.

Mikäli tunnistat itselläsi em. kaltaisia oireita ja tiedät kärsineesi pitkittyneestä stressistä, voi sensorefleksien kuntouttaminen olla yksi vaihtoehto positiivisen kehän käynnistymiselle. Kun päällä olevat refleksit eivät enää kuormita entisestään herkillä olevaa kehomieli-systeemiä, avautuu tilaa kuntoutumiselle ja luontaisten, sisäisten voimavarojen avautumiselle. Kun sensomotorisen järjestelmän toiminta on paremmin tasapainossa, stressistä johtuvat (krooniset) kivutkin alkavat helpottua.