Yleinen

Erityisherkkyys vahvuudeksi

Erityisherkkää kannattaa kuunnella, koska erityisen herkän henkilön aistimukset säätelevät hyvinvointia koko yhteisön eduksi. Työhyvinvointikouluttajat Terhi Mäkiniemi ja Karita Palomäki selvittivät erityisherkkyyttä tutkimusten, kirjallisuuden ja henkilökohtaisten kokemustensa kautta.

Erityisherkkä voi kuulla olohuoneen seinäkellon tikityksen makuuhuoneeseen asti. Hän saattaa kesken kokouksen tuntea, miten sukkahousun sauma alkaa painaa vyötäröä. Erityisherkkä haistaa nenässään ja tuntee keuhkoissaan heikkolaatuisen ja tunkkaisen työskentelyilman, mistä seuraa ahdistava tai epämukava olo.

Erityisherkkyyttä tutkinut amerikkalainen psykoterapeutti Elaine N. Aron kehitti 1990-luvun lopulla termin HSP (Highly Sensitive Person, erityisherkkä) kuvaamaan tavallista herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivia ihmisiä. Tällaisia ihmisiä on Aronin mukaan viidennes väestöstä, lasten osalta enemmän. Ilmiötä ja sen osa-alueita on tieteenalasta riippuen kuvattu lukuisin käsittein: aisti- ja tunneherkkä, aistiyliherkkä, kuuloherkkä, erityisen sensitiivinen tai erityisen herkkä ihminen. Yhtä kaikki, käsitteet kuuluvat saman erityisherkkyyden piiriin.

Erityisherkän tuntosarvet aistivat alle sekunnissa samassa tilassa olevien ihmisten olotiloja, tunteita, jaksamista ja hyvinvoinnin tilaa. Ne skannautuvat herkän hermoston ansiosta kehoon nopeammin kuin niin sanotun tavallisen hermoston omaavilla. Erityisherkän hermosto käsittelee tietoa huomattavasti aiemmin kuin tavallinen hermosto, se myös ylivirittyy liiallisesta informaation määrästä muita nopeammin. Siksi erityisherkkää kannattaa kuunnella ja säätää yhteisiä tiloja kaikille sopivammiksi.

Erityisherkkyys tuntuu myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Positiivinen, hyväksyntää viestittävä katse, hymyilevä suu ja myönteisiä viestejä välittävät tunteensiirrot keventävät nopeasti erityisherkän mieltä. Sen sijaan kielteisten tunnetilojen siirrossa tapahtuu mielenkiintoinen ilmiö: ne potensoituvat. Erityisherkkä saattaa aistia ja kokea kehossaan toisten sekä negatiiviset että positiiviset tunnetilat moninkertaisesti, samalla kun toiset ihmiset eivät niitä edes huomaa. Kielteiset tunteet alkavat tuntua kehossa pian myös fyysisesti.  Siksi sitä, missä tilanteissa tukalia tunteita kokee, kannattaa tutkia.

Herkkyys on tutkittu ilmiö

Edesmennyt psykologi ja filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen löysi Lontoon yliopistossa tutkimustyötä tehdessään uuden ihmis- ja persoonallisuustyypin, yliherkän väri-ihmisen. Vastakohtana jäykemmälle, enemmän järjen kautta prosessoivalle muotoihmiselle herkkä väriyksilö reagoi sellaiseenkin, mitä muut ihmiset tavallisesti eivät huomaa, kuten mainitut esimerkit kuvaavat hyvin.

Kirjassaan Outolintu, erilainen Manninen kertoo kehittämästään psykologisesta testistä, jonka pohjalta ihmiset jaetaan muoto- ja väri-ihmisiin. Jaottelun perusteluna on se, reagoiko ihminen testissä enemmän muotoihin vai väreihin.

Esimerkiksi evoluution näkökulmasta on havaittu, että vasta kehittyneemmät eläinlajit kykenevät tajuamaan värejä. Tämän perusteella muodon hahmottaminen on värin havaitsemiseen nähden primitiivisempi ilmiö.

Elaine N. Aronin mukaan erityisherkän perimmäisiin ominaisuuksiin kuuluu se, että hän tarkkailee ja pohtii ennen kuin toimii, käsittelee kaikkea enemmän kuin toiset – tiedosti sitä tai ei – ja hän on geneettisesti alttiimpi masennukselle.

Erityisherkkyys ei ole sisäänpäin suuntautuneisuutta tai neuroottisuutta. Aron löysi tutkimuksissaan vahvan yhteyden vaikean lapsuuden kokeneiden erityisherkkien ja masennuksen välillä. Monilla erityisherkillä on Aronin mukaan ollut vaikea lapsuus sen vuoksi, ettei kukaan ole ymmärtänyt heidän ainutlaatuisen herkkää luonnettaan. Tämä on kuitenkin vain yleistys tutkimuksesta, eivätkä lapsuuden haasteet suoraan ennusta masennusta aikuisena. Erityisherkillä ihmisillä on aivoissaan geneettinen muunnos, joka aiheuttaa yleistä serotoniinin alhaisuutta, mitä taas stressi alentaa entisestään. Sama ominaisuus on löydetty erityisherkkien ihmisten lisäksi vain reesusapinoilta. Geneettisestä muunnoksesta on hyötyä esimerkiksi ympäristöissä, joissa on myrkkykäärmeitä, sillä erityisherkän myötäsyntyinen käärmepelko voi pelastaa hänen henkensä.

Aron pohjaa ajatuksiaan myös tanskalaisen Cecile Lichtin tutkimukseen erityisherkistä, joissa edellä mainittu geneettisen muuntelun aiheuttama serotoniinitasojen alhaisuus auttaa muistamaan paremmin opitun, tekemään tehokkaammin päätöksiä ja toimimaan yleisesti psyykkisesti paremmin. Aron avaa lisäksi Stephen Suomin tutkimustuloksia erityisherkkyydestä reesusapinatutkimuksen kautta.

Tuloksista selvisi, että taitavien emojen kasvattamat herkät reesusapinat osoittivat kehityksellistä varhaiskypsyyttä sekä stressinsietokykyä, ja niistä tuli sosiaalisten ryhmien johtajia. Tutkimuksen perusteella voisi päätellä, että varhaisten vaiheiden riittävä tuki ja empatia auttavat parhaiten tuomaan herkkien yksilöiden kyvyt ja taidot esiin. Kirjoittajilla kokemuksia omasta erityisherkkyydestä.

 

Kirjoittajilla omakohtaista kokemusta eritysherkkyydestä

Tämän artikkelin kirjoittajat kiinnostuivat erityisherkkyydestä, kun tunnistivat sen piirteitä itsessään. Karita Palomäki alkoi kiinnittää huomiota kohtaamiinsa vuorovaikutustilanteisiin. Vaikka mitään ”näkyvää” ei tapahtunut, toisen ihmisen kehonkieli – kasvojen ilmeettömyys tai vain se, että toinen jostain syystä vältti katsekontaktia – aiheutti voimakkaita tunnereaktioita hänen kehossaan. Erityisherkällä keholliset reaktiot jäävät helposti päälle pitkäksikin aikaa ja voivat jopa rajoittaa toimintaa yhteisössä.

Terhi Mäkiniemi muistaa vuosien takaa vieläkin tilanteen, jossa esimies huusi naama punaisena. Henki lähes salpautui, ja hänen oli hetken ajan hengitettävä paperipussiin. Hän menetti toimintakykynsä tunneiksi. Nuorena Mäkiniemi väänsi teinibileissä volyyminappulaa pienemmälle, voi herkästi huonosti mutkaisilla teillä ja ahdistui työyhteisöissä, joissa asioista keskusteltiin pääasiassa huutamalla. Palomäki kertoo hermojärjestelmän erityisen herkkyyden olevan hänen tapauksessaan herkkyyttä ensisijaisesti erilaisille aistiärsykkeille (hajut, maut, äänet, valot, tuntemukset). Se voi olla myös tunne-elämän herkkyyttä, herkkyyttä huomata vivahteita tai taipumusta prosessoida tietoa syvällisesti. Kaikilla erityisherkillä ihmisillä ei kuitenkaan ole samoja ominaisuuksia, vaan jokainen on oma yksilönsä, omine herkkine piirteineen.

”Varhaisten vaiheiden tuki ja empatia auttavat parhaiten tuomaan herkkien kyvyt ja taidot esiin.”

Palomäellä ei kuitenkaan ole yliherkkyyttä voimakkaisiin ääniin, vaikkakin neljän lapsen äitinä hän on saattanut karaistua erilaisten äänimaailmojen yhteissinfoniaan. ”Lapsena olin ujo ja viihdyin paljon yksin. Iän myötä ujous on helpottunut. Koen ujouden olleen yksi elämäni isoista haasteista siinä mielessä, että sen kanssa olen oppinut elämään vähitellen. Nykyään jopa koulutan ja pidän erilaisia luentoja isoillekin ihmisryhmille. Tätä en olisi lapsena uskaltanut edes kuvitella”, Palomäki kertoo.

 

Herkkyys on synnynnäistä

Hermojärjestelmän herkkyys on synnynnäistä, eikä herkkyyden astetta voi itse valita. Eritysherkänkään hermoston reagoinnin määrä ei ole vakio. Onneksi. Ja voi se vaihdella tilanteen mukaan. Erityisherkkyys on lahja, jos sen kanssa opettelee elämään erityisellä tavalla, itsensä hyväksyen. Erityisherkkyyttä ei tarvitse piilottaa, rakentaa muuria herkän ytimen ympärille, väheksyä itseä, saati yrittää muuttua “kelvollisemmaksi” yhteisön toiveesta. Erityisherkän ei tarvitse muuttaa itseään ajatellen, että näin kelpaisin paremmin lähelläni oleville ihmisille. Pyrkimys muuttaa itseään toisten toiveiden mukaiseksi vie enemmän voimavaroja kuin helpottaisi elämää.

Nuorempana Palomäki tunnisti ajattelevansa, ettei voinut itse vaikuttaa ympärillään tapahtuviin asioihin ja tapahtumiin. Nyt hän ymmärtää sen olleen vain uskomus, joka todennäköisesti kehittyi, ainakin osittain, siitä syystä, ettei hänen herkkyyttään tunnistettu lapsuudessa.

Sen vuoksi häntä ei tuettu luottamaan omiin tuntemuksiinsa, jolloin myös kaikenlainen itsenäinen päätöksenteko ja itseensä uskominen alkoi vaikeutua. Ulkopuolelta tuleva kokemusten vähättely tai huomiotta jättäminen onkin erityisherkän itsetuntoa nakertavaa.

Mitä etua erityisherkkyydestä voi olla?

Erilaisissa yhteisöissä – oman suvun sisällä, koulu- tai työyhteisössä – erityisherkkä henkilö saattaa helposti saada heikon yksilön leiman. Kuitenkin heikkouden sijaan erityisherkkä voisi saada eräänlaisen ”ärsykemittaajan” roolin. Erityisherkän kokemusmaailman ymmärtäminen ja kuunteleminen auttaisi säätelemään olosuhteita kaikkien kannalta paremmiksi ja viihtyisämmiksi. Erityisherkkien vahvuutena on voimakas kyky empatiaan, luovuus ja intuition käyttö sekä uusien ratkaisujen keksiminen ongelmiin.

Vastaavasti erityisherkkien selkärepussa painavat helposti koko yhteisön taakat. Maailman tuska sekä murheet raastavat kehoa. Ne eivät saisi peittää alleen vahvuuksia. Erityisherkkyys ei ole sairaus. Erityisherkän hermosto vain kuormittuu tavanomaista voimakkaammin vuorovaikutustilanteista, kohtaamisistaan ihmisistä, keskusteluista, väkijoukoista, voimakkaista tuoksuista, vilkkuvista valoista, hälinästä, tunnelmaltaan nopeasti vaihtuvista hetkistä sekä kaikesta aistien kautta välittyvästä informaatiosta. Siksi erityisherkän on huolehdittava erityisesti hyvinvoinnistaan. Erityisherkkä henkilö voi hyötyä erilaisista mielikuvaharjoituksista, rentoutumisesta tai mindfulnessista. Olisi tärkeää, että erityisherkkä hyväksyisi oman erityisyytensä ja löytäisi keinot, joilla herkkyyden voisi kääntää vahvuudeksi. Esimerkiksi näkökulmaa vaihtamalla voidaan tuoda esiin yliherkkyyden hyvät puolet. Erityisherkkä kiinnittää huomionsa siihen, mikä muilta jää huomiotta.

 

Erityisherkkyyssanasto – käännä erityispiirteet vahvuuksiksi

herkkä – helposti reagoiva

arka – varovainen

havaintoherkkyys – vahva intuitio

aistiyliherkkyys – tarkka-aistisuus

ylitunteellisuus – vahva eläytymiskyky

säikkyys – nopea reaktiokyky

valo- ja ääniherkkyys – suojautumiskyky

uppoutuminen – syvällisyys

takertuminen – huomiokyky

stressiherkkyys – kyky kuunnella kehon voimavaroja

 

Erityisherkkää auttaa, kun hän pystyy kääntämään piirteensä positiiviseksi. Herkkyydestä on hyötyä monessa tilanteessa. Herkkä tunnistaa muun muassa työyhteisön epäkohtia. Jos hänen itseluottamuksensa on hyvä, hän uskaltaa tarttua niihin. Kollegat saattavat vähätellä erityisherkän kokemuksia, tai olla välittämättä niistä. On kuitenkin tärkeää, että henkilö itse tiedostaa omat tuntemuksensa ja uskoo niiden aitouteen. Hän voi kaikesta huolimatta puolustaa omaa erityisyyttään. Muiden myötätuntoinen ja kannustava suhtautuminen tukee herkkää ihmistä ja auttaa häntä tuomaan vahvuutensa esiin esimerkiksi työpaikalla. Häntä ei tulisi jättää yksin haastavaan tilanteeseen.

Uskon herkkien ja hienotunteisten aristokratiaan. He edustavat ihmisyyttä aidoimmillaan, kummallisen lajimme lopullista voittoa julmuudesta ja kaaoksesta. He suhtautuvat tunteikkaasti itseensä ja muihin, he ovat hienotunteisia olematta liian päällekäyviä, heidän rohkeutensa ei ole pöyhkeilyä vaan sietokykyä.

– E .M. Fosterin teoksesta Two Cheers for Democracy (1951)

 

Palaudu perusteellisesti

Erityisherkän avain työssä jaksamiseen on kuormituksen säätely. Hermoston hyvinvoinnin näkökulmasta voimakkaat, meluisat yhteisöt ja kiireinen ympäristö voivat lamaannuttaa henkilön toimintakyvyttömäksi. Se onkin riski erityisherkän työssä jaksamisen kannalta. Avokonttorit tuskin ovat herkkien henkilöiden optimaalisia työympäristöjä. Sen sijaan työpiste tulisi rauhoittaa ylimääräisistä äänistä ja hektisyydestä.

Työtä tulisi voida rytmittää omien voimavarojen mukaan. Stressi ja kuormitus lisäävät reagointia ympäristön ärsykkeisiin. Stressaantuneen tavallisesti pienet ja mitättömät asiat voivat tuntua valtavilta, vyöryä kuin ihon alle ja herkistää aistit sekä tunteet. Omaa suhtautumistaan asioihin voi kehittää. Voi opetella taitoa tunnistaa aistit valtaavia tunteita ja päästä niistä eteenpäin. Riittävät lepotauot arjessa turvaavat sen, että stressi ei valtaa ihmistä kokonaan.

 

Mäkiniemi ja Palomäki kehittivät erityisherkkien arkeen ohjelistan, jolle antoivat nimen ”NAUTI-ohjeet”. Se muodostuu ytimekkäistä vinkeistä:

  1. Nuku riittävästi!
  2. Anna olla – opi päästämään irti tukalista tunteista!
  3. Ulkoile – liiku!
  4. Tauota tasaisesti!
  5. Iloitse elämästä!

Erityisherkkä on kaikenlaisten yhteisöjen ilmapiiripuntari. Hän on juuri se yhteisön henkilö, joka tuntee ilman ääneen sanottuja sanoja toisen ihmisen tuskan sisällään sekä havaitsee kun toinen tarvitsee tukea, lohdutusta tai kannustusta. Siten erityisherkkä pystyy ilmaisemaan sellaisiakin asioita, tunnetiloja tai tarpeita, joita muut ihmiset eivät tiedosta tai havaitse.

 

Rauhoita herkkä hermosto

  • Pötkötä hetki piikkimatolla.
  • Sulje silmät useita kertoja päivän aikana.
  • Joogaa.
  • Kävele.
  • Meditoi.
  • Nuku riittävästi.
  • Rentoudu säännöllisesti.
  • Kokeile EFT Tappingia.
  • Sammuta televisio, radio, tietokone ym. 1–2 tuntia ennen nukkumaanmenoa.
  • Muista pienet paussit työpäivän aikana.
  • Vähennä kahvin, teen ja sokeripitoisten juomien nauttimista, etenkin ilta-aikoina.
  • Myös TRE-stressinpurkumenetelmästä voi olla hyötyä.

 

Lue lisää, kirjallisuutta:

  • Aron, Elaine N. (2013) Erityisherkkä ihminen. Suomentanut Sini Linteri. Helsinki: Nemo. (Alkuperäisteoksen nimi Highly Sensitive Person.)
  • Cain, Susan (2012). Hiljaiset: introverttien manifesti. Suomentanut Lea Peuronpuro. Helsinki: Avain.
  • Helgoe, Laurie (2012): Introversion voima: miksi sisäinen maailmasi on suurin rikkautesi. Suomentanut Mira Karppelin. Nokia: Ajatushattu.
  • Manninen, Sylvi-Sanni (1999). Outolintu, erilainen: tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa. Jyväskylä: Atena.
  • Suomen erityisherkät ry:n sivusto, josta löytyy myös testi erityisherkkyydestä: www.erityisherkat.fi Tutkimustietoa erityisherkkyydestä: www.hsperson.com

 

Kirjoittajat:
Karita Palomäki
psykofyysinen fysioterapeutti, META-Health Coach & Trainer, NLP Master ja -työnohjaaja,
karita(at)bodysense.fi

Terhi Mäkiniemi
työyhteisökouluttaja, terveystoimittaja, muutosvalmentaja,NLP Trainer, Coach IANLP, Social Panorama Consultant
terhi(at)terhimakiniemi.fi

terhi makiniemi kuvaaja pekka innanen web
Terhi Mäkiniemi Kuvaaja: Pekka Innanen 

Kirjoitus on alun perin julkaistu RATKES 2 • 2014 -lehdessä. Artikkelikuva: Depositphotos.


Terhi Mäkiniemen äänitteitä on jatkossa tulossa myyntiin Bodysense-verkkokauppaan. Voit tutustua Terhin ääneen tämän rentoutus-infon kautta <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

six + 19 =